Kesävieraiden lähdettyä arkinen ahertaminen tontilla jatkui. Pekka naputteli kattopaneleja paikoilleen ja minä tapetoin yläkerran matalat seinät. Kasvimaatkin oli taas kitkettävä ja punaiset viinimarjat poimittava. Toissavuonna hankittu persikkapuu yllätti tekemällä meille ensimmäiset persikat.
Säänjumala jatkoi maan kastelemista puolestamme, mutta onneksi yleensä öisin. Saimme edelleenkin keittää aamukahvit ulkona ja syödä päivällisen rantapaviljongissa. Kauniina päivinä merellä näkyi purjeveneitä ja tuulisina päivinä purjelautailijoita. Yhtenä iltana naapurirannalla vieraili kettu.
Perjantaina menimme taas pitseriaan tapaamaan Haapsalun seudun suomalaisia. Muutama mies istui alakerran ravintolan terassilla, koska yläkerran pitseriassa ei saanut tupakoida, mutta kyllä meitä ruokailijoitakin oli taas pitkä pöydällinen. Liettualais-suomalainen ystäväpariskuntakin oli paikalla ja lupasi saapua avuksemme vielä ennen lomamme loppumista. Apua me tarvitsimmekin, sillä saunasuojakin oli yhä levittämättä.
Tänä perjantaina pidimme kuitenkin vapaapäivän, ja lähdimme rantapromenadille. Siellä oli jälleen ruokatori ja sen lisäksi markkinat. Matkalla sinne Pekka huolestui polkupyöränsä kunnosta, joten veimme pyörän Karja-kadulla sijaitsevaan liikkeeseen korjattavaksi. Uudet laakerit polkimiin vaihdettiin lähes saman tien. Ennen liikkeen sulkemisaikaa meillä oli vajaa tuntia aikaa käydä Promenadilla nauttimassa drinkit ja katsastamassa tarjonnan.
Iltakuudelta palasimme merenrantaan juuri parhahiksi seuraamaan miesten kädenvääntökilpailua, jossa oluttuoppi ei saanut läikkyä yli. Naisten ottelua emme enää jääneet seuraamaan, vaan lähdimme etsiskelemään päivällistä. Tarjossa oli ruokaa monista eri maista. Viimeksi söimme turkkilaista kebabia. Tällä kertaa valitsimme lammas- ja porsasannokset. Ruokapaikan valintaan saattoi hivenen vaikuttaa ruokakojun sijainti viinitiskin välittömässä läheisyydessä. Jälkiruuaksi kävimme ostamassa jäätelöt. Sitten nautimme ruokaryypyksi viroilaista vodkaa, jota tarjoiltiin oikeissa snapsilaseissa tarjoushintaan kaksi viidellä eurolla. Haapsalun ruokatapahtuvat ovat aivan mahtavia.
Ruuan jälkeen kiertelimme vielä varsinaisia torikojuja. Tarjolla oli kalaa, vaatteita, leluja ja erilaisia säilykkeitä sekä paljon muuta. Ostimme iltapalaksi leivän, jonka sisään oli leivottu pekonia. Sitten menimme konserttilavalle kuuntelemaan, kun Hellad Velled -yhtye esitti suosittuja käännösiskelmiä, joista monet olivat alkuperältään suomalaisia. Ohjelmistoon kuului myös suomenruotsalaisen Kaj:n euroviisu. Yleisö tuntui kovasti tykkäävän.
Perjantaivapaan jälkeen alkoi viimeinen lomaviikko. Oli mietittävä, mitä töitä ainakin piti saada valmiiksi ennen lähtöä. Onneksi ystäväpariskuntamme piti lupauksensa ja saapui siivoamaan rannan. Koska merilevää oli tällä kertaa sangen niukasti, pyysimme apua myös vankkurin maalaamisessa. Olimme edellisenä kesänä maalanneet tuulenpuoleiset seinät, mutta loppuosa vankkuria oli jatkanut rapistumistaan. Pariskunnan työskennellessä omatoimisesti minä ehdin luopultakin aloittaa saunansuojan levittämisen. Illan päätteeksi grillasimme.
Suomeen paluu tuntui haikealta, kuten aina. Onneksi työvuorolistani sanoi, että pääsisimme takaisin jo viikon kuluttua. Täten uskalsimme jättää osan perunoista peltoon, vaikka varret alkoivatkin olla jo perin huonossa kunnossa. Seuraava viikonloppuvapaa tosin oli perin lyhyt. Meidän oli palattava jo sunnuntai-iltana. Lauantaina emme ehtineet paljon tekemään, sillä halusimme vierailla iäkkään suomalaismiehen luona, joka saattaisi takaisin Suomeen muuttaessaan luovuttaa meille osan huonekaluistaan. Lisäksi juuri tälle viikonlopulle osuivat Suure Haapsalu kodukohvikute päevad.
Aamulla ehdin juuri ja juuri kerätä yhden pesuvadillisen perunoita. Sitten lähdimme tutustumaan aivan Rohukülan sataman vieressä sijaitsevaan kotikahvilaan. Siellä saimme katsoa pienimuotoisen taidenäyttelyn sillä aikaa, kun isäntä keitti meille kahvia mutteripannulla. Kahvia juodessa selvisi, että olimme paitsi naapureita myös tavanneet jo aikaisemmin. Mies oli vieraillut meillä talvella jäätä pitkin, kun olimme rannassa polttamassa oksia. Paitsi taiteilija mies oli taideaineiden opettaja Haapsalussa. Vaimo opetti fysiikkaa ja maalasi harrastuksenaan.
Kahvilasta pyöräilimme Haapsaluun Suur Liivalle, jonka varrella oli suuria ja kauniita rakennuksia. Kohdassa, jossa tie kulki lähellä meren rantaa asui herra, jonka luokse olimme menossa vierailulle. Olohuoneesta ja terassilta avautui esteetön merinäkymä. Seiniä peittivät taulut, jotka mies oli maalannut itse. Taiteilija siis hänkin. Upea talo ei ollut vielä löytänyt ostajaa.
Suur Liivallakin oli yhdessä rakennuksessa kotikahvilan merkki, mutta me pyöräilimme Paralepaan. Siellä oli tarjolla tartarpihviä ja luuydintä, mikä ei kotikahvilalle ole aivan tavallista. Päädyimme vihreälle piha-alueelle suuren omenapuun alle. Pöydissä oli kauniit liinat ja käsialalla kirjoitetut ruokalistat. Tarjoilija tuli ottamaan tilauksen aivan kuin oikeassa ravintolassa ja pöytään saapunut annos oli kuin taideteos. Taidamme valita tämän paikan ensi kesänäkin.
Vastaa