Viisi viikkoa poissa Rohukülasta. Aika tuntui aivan liian pitkältä, mutta työvuorolistani sanoi niin. Kolmen viikon työrupeamassani oli vapaata ensimmäinen viikonloppu. Seuraava lista taas loppui vapaaseen viikonloppuun. Se oli tervetullut asia, sillä siitä alkoi kesäloma. Mutta Pekan mielestä ruoho ehtisi kasvaa liian korkeaksi. Se ei enää katkeaisi ilman raivaussahaa ja työmäärä olisi moninkertainen.
Niinpä kesäkuun toisella viikolla, minun arkivapaideni aikaan, Pekka teki etätyöpäiviä Rohukülasta käsin. Työpäivien jälkeen hän niitti puutarhatraktorilla heinää. Minä kitkin rikkaruohoja. Ja niitä riitti. Kielomeri tontilla on kaunis katsella, mutta kasvimaalle en kieloja halua. Aika monelle annoin jäähyväiset marjapensaiden alta. Parhaani mukaan yritin myös katkoa kielojen pitkät vaellusjuuret, mutta paikoin ne jatkuivat liian syvälle maahaan.
Alkukesä lumoaa kauneudellaan. Meillä kukkii kaikenlaisia kukkia. Rentukat rannassa olivat jo lakastuneet, mutta tilalle oli noussut muita keltaisia kukkia. Niittyleinikit peittivät suuria alueita. Aamulla Pekka kysyi:
- Miksi puuronpäällä ei ole mansikoita?
- Mutta metsämansikathan vasta kukkivat.
Minä en uskonut löytäväni punaisia mansikoita, tai edes raakileita, mutta toden totta: tontin rajalla aurinkoisella mäellä kypsyivät jo ensimmäiset.
Meillä oli kaksi kokonaista päivää aikaa touhuta, mutta toisena päivänä satoi. Merilevä jäi siivoamatta rannasta, mutta Pekka lähti säästä välittämättä raivaustöihin. Minä kulutin aikaa pesemällä ikkunat vankkurista ja autotallista. Sen verran sade piti taukoa, että sain pestyä lasit myös ulkopuolelta. Etenkin autotallin ikkunat olivat pesun tarpeessa. Joskin joku lintu oli asiasta eri mieltä, ja se kävi pikaisesti jättämässä jälkensä ulkolasiin.
Onneksi lähtöpäivänä ei satanut. Auringonpaisteessa kävelimme Rohukülan satamaan aamukahville. Juuri ennen lähtöä huomasimme, että tomaatinvarret olivat edellispäivän tuulessa kaartuneet maata kohti. Ehdimme vielä laittaa niille kasvutuet. Naapurista saamissamme taimissa oli jo monia vihreitä tomaatteja.
Juhannusta juhlimme ensin Vantaalla perinteisissä grillijuhlissa ja sitten Tallinnassa. Palaamaan jouduimme jo sikäläisenä juhannuspäivänä, koska 25.6. minun oli oltava töissä jo heti aamusta. Matka oli kuitenkin onnistunut, sillä saimme lähtöpäivänä parhaat paikat legendaarisen Cinderellan brunssipöydästä. Meillä oli suora näkymä merelle laivan menosuuntaan ja aurinko paistoi.
Perillä veimme tavaramme hotelliin ja lähdimme tutustumaan Tallinnan Ikeaan. Se sijaitsi kaupungin ulkopuolella Kangrumetsa nimisessä paikassa Kurna külassa. Sinne piti ajaa pitkä matka bussilla, mutta ei se ihan metsässä ollut. Lähietäisyydellä oli suuri ostoskeskus. Ikeassa tapasimme keittiösuunnittelijan ja päivitimme Espoon Ikeassa tehdyn sunnitelmamme. Kauniinpi keittiö olisi löytynyt eräästä toisesta liikkeestä, mutta meidän on pakko huomioida taloudelliset realiteetit. Hyvä tästäkin tulisi.
Juhannusaattoa lähdimme juhlistamaan Eesti Vabaõhumuuseumiin. Siellä oli musiikkia ja kansallispukuisia ihmisiä, mutta ei enää lapsiperheitä piknikillä, kuten ennen. Sisäänpääsymaksu oli nostettu Helsingin Seurasaaren tasolle, mikä aiheutti sen, että vierailijoina oli paljon turisteja, mutta aikaisempaa vähemmän eestiläisiä. Ruokakin oli aiempaa kansainvälisempää. Porsasta hapankaalin kera joutui etsimään ja sen jälkeen pitkässä jonossa jonottamaan. Ehkä ensi juhannuksena valitsemme toisen paikan.
Vastaa