Tänä kesänä ei kasvimaita ole tarvinnut juurikaan kastella. Alkukesä oli kylmä, mutta meitä sää suosi. Ensimmäisen lomapäivämme aamuna tosin satoi, mutta meitä se ei haitannut, koska olimme edeltävän työviikon jäljiltä väsyneitä. Käperryimme syvälle makuupussiimme ja nukuimme pois univelkoja. Puoleen päivään mennessä sateen ropina vankkurin katolle hiljeni. Aurinko tuli esiin ja minä lähdin keittämään aamukahvia.
Myöhäisen aamiaisen jälkeen pyöräilimme Haapsaluun, jonka rantapromenadille oli pystytetty ruoka- ja juomakojuja. Viheralue merenrannalla on viihtyisä paikka järjestää erilaisia tapahtumia. Virossa ilmapiiri on rento eikä erillisiä anniskelualueita tunneta. Jäätelökioskilla huomasimme, että samasta kojusta sai myös viskiä ja kahvia. Tämänkertainen tapahtuma oli suhteellisen pieni. Viiniä sai vain yhdestä myyntipisteestä, mutta kyllä se meille riitti. Lounaaksi ostimme turkkilaiset kebabit ja jälkiruuaksi nautimme irlantilaiset kahvit.
Seuraava päivä oli suorastaan helteinen. Pekka leikkasi nurmikon puutarhatraktorilla ja minä kitkin rikkaruohot kasvimailta. Sitten keräsin lasten hiekkaämpärin täyteen metsämansikoita. Siinä oli melkoinen pelkokerroin, sillä tontillemme on muuttanut kyykäärme. Monta kesää olemme saaneet olla ilman käärmehavaintoja, mutta tänä kesänä käärmeitä on poikkeuksellisen paljon liikkeellä. Haapsaluun johtavan Terviseteen laidallakin niitä näkyi. Toki oikeassa paratiisissa kuuluukin olla käärme, mutta kyllä minä mieluummin rantakäärmeen olisin ottanut.
Maanantaina aloitimme varsinaisen rantalomamme siivoamalla rantaan kertyneen merilevän. Aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta ja lämpömittari näytti yli kolmeakymmentä astetta. Illan päätteeksi yritimme mennä uimaan, mutta se jäi puolittain yritykseksi, sillä rannassamme asuva joutsenperhe vietti kiireettömästi aikaa aivan uimapaikkamme läheisyydessä. Eivät ne meihin mitään huomiota kiinnittäneet, mutta katsoimme silti parhaaksi pysyä etäällä voimakkaista linnuista, joilla oli poikasia. Taas yksi pelkokerroin lisää.
Kun kiireellisimmät työt tontillamme oli tehty, ja ehdimme pystyttää paviljonkitelttamme rantaan, viileni ilma tuntuvasti. Kun perjantaina olimme lähdössä polkupyörillä rautakauppaan, alkoi sataa. Sade oli kuitenkin lyhyt ja pääsimme matkaan. Sadekuuro oli ilmeisesti hyvin paikallinen, sillä Tervisetie oli osan matkasta ihan kuiva ja toisaalla taas niin märkä, että Pekan lokasuojaton pyörä roiskutti kuraa hänen teepaitansa selkämykselle.
Rautakaupalle asti emme ehtineet, kun saimme kuuron niskaamme ja pyöräilimme Rannarootsikeskukseen pitämään sadetta. Aivan ensimmäiseksi menimme halpavaatekauppaan ostamaan Pekalle puhtaan teepaidan. Sitten kulutimme aikaa kahvilassa, kunnes aurinko taas tuli esiin. Kävimme rautakaupassa ja toisessakin kaupassa. Kun pyöräilimme Kaubamajalle Haapsalun suomalaisten lounastapaamiseen, taivas alkoi taas synkistellä. Pitseriaan pääsimme kuitenkin kuivina, mutta sitten taivas totaalisesti repesi. Sadetta tuli sisään jopa ravintolan avoimesta ikkunasta.
Kaatosade ei koskaan kestä kauan, joten lounaan jälkeen kotimatka alkoi poutasäässä. Hyvin nopeasti taivaalle kertyi mustia pilviä. Meidän oli tarkoitus poiketa matkalla rakennusyrittäjämme puheilla. Pekka hoputti minua polkemaan lujempaa, jos aioin päästä kuivana perille. Niin pääsimmekin. Vettä ei tullut kuin vesiletkusta, jolla yrittäjä pesi autoaan, mutta sitten yhtäkkiä alkoi jyristä ja salamoida. Vetäydyimme autotallin suojaan palaveeraamaan. Ukkosmyrsky oli aivan kohdalla. Hetkeksi sade taukosi, mutta jatkui sitten vielä suuremmalla kohinalla ja jyrinällä. Ehdimme käydä kaikki rakennuksen viimeistelyyn liittyvät asiat läpi ennen kuin sade lopulta lakkasi. Maa oli niin märkää, että poljimme kotiin Kiltsi teetä pitkin, vaikka kevyen liikenteen väylää ei riittänyt kuin alkumatkalle. Perille ehdimme juuri ennen seuraavaa sadetta.
Lopulta sadekausi meni ohi ja saimme taas viettää aikaa rantapaviljongissamme vesilintujen ja harmaahaikaroiden elämää katsellen. Eivätkä sateet meitä suuremmin haitanneet. Vain yhtenä aamuna oli kahvi valmistettava pressopannulla ja vedenkeittimellä. Tulevan kotimme sisällä riitti töitä niin, ettei aika päässyt käymään pitkäksi. Pekka laittoi kattopaneeleita paikoilleen ja minä pesin yläkerran seinät ja katot puhtaaksi rakennuspölystä. Sitten levitin primerin makuuhuoneiden lattoille. Hetki sitten en tiennyt, mitä primeri onkaan, mutta ehkä minusta vielä jonkinlainen rakennusapulainen kehkeytyy.
Vastaa