Toukokuussa viikonloppuvapaani sattui heti ensimmäiselle viikolle. Se merkitsi sitä, että emme lähteneetkään Rohukülaan, koska oli Vappu. Haapsalussa asuva liettualaisrouva kysyi, kun viimeksi tapasimme, että mitä Suomessa Vappuna tehdään? Virossa ei neuvostoaikojen jälkeen ole tehty juuri mitään. Suomalaiset tosin pitävät omat vappujuhlansa.
Suomessa marssitaan ja lauletaan. Suomessa marssivat kaikki: ei pelkästään työväenliike vaan myös kristityt. Vappumarssi ja vappupiknik ovat tärkeitä asioita. Me emme tee kumpaakaan, mutta menemme tyttären perheen kanssa katsomaan vappumarssia. Tänä vuonna se oli erityisen pitkä. Yliopiston tieteentekijätkin olivat mukana. Työväen marssin nähtyämme menimme historiallisen Kappelin terassille, jossa laulettiin hieman toisenlaisia lauluja. Tämä on meidän vappuperinteemme. Tyttären alakouluikäinen poika osaa jo ohjelman ulkoa: ensin katsotaan marssi ja sitten mennään ravintolaan juomaan limsaa. Aikuiset juovat kuohuviiniä.
Varsinaiselle vappulounaalle emme olleet varanneet pöytää, koska kaikki kohtuuhintaiset paikat oli myyty jo kauan ennen kuin selvisimme pääsiäisestä. Päätimme mennä laadukkaaseen pitseriaan. Sieltä jatkoimme täydellä vatsalla Kaisaniemen puiston leikkipaikalle. Matkalla juna-asemalle käväisimme vielä Kaisaniemen ala-asteen pihalla. Siellä oli hieno liukumäki, jonka huipulle lapset kiipesivät monta kertaa.
Rohuküla sai odottaa kuun puoliväliin. Helatorstain aattona 13. toukokuuta lähdimme aamulaivalla Tallinnaan. Kakkosen ratikka ajoi sen verran lujaa, että ehdimme kuin ehdimmekin juuri ennen puolta päivää lähtevään linja-autoon, joka ajoi meidät Rohukülan satamaan. Ilma oli kostea, joten ensimmäiset kotiloetanat kohtasimme jo satamaan johtavan tien asfaltilla. Samalla muistimme, että olimme unohtaneet ostaa suojaverkon kaalintaimille. Taimet joutuisivat pärjäämään hallaharson alla vielä seuraavaan käyntiimme asti.
Perille päästyämme Pekka ryhtyi heti multaamaan perunoita. Ilma oli viileä, mutta onneksi ei satanut. Multauksen jälkeen täytimme vaot merilevällä. Sitä näytti ajautuneen rannalle lisää. Alkoi tulla nälkä, mutta meillä ei ollut ruokaa. Olimme tehneet nettitilauksen ja valinneet toimitusajaksi ilta kuuden jälkeen, jotta varmasti ehtisimme perille. Aloin tehdä tulta grilliin jo viiden jälkeen ja toivon, että toimitus tulisi etuajassa. Se tuli viisitoista yli kuusi. Kuski oli käynyt meillä ennenkin ja osasi peruuttaa suoraan autotallin ovelle. Siellä meillä on vanha jenkkikaappi. Nappasin heti kuormasta valmiiksi marinoidut pihvit ja kiikutin ne grilliin. Raittiissa ulkoilmassa tulee iso nälkä.
Helatorstaina käänsimme tomaattimaan ja istutimme Suomesta tuomamme taimet. Niidenkin juurille ripottelimme merilevää lannoitteeksi. Sitten meidän oli lähdettävä kaupunkiin ostoksille, sillä olimme unohtaneet tilata perunoita ja kahvipullaa vieraille. Onneksi rakennusyrittäjämme sattui paikalle toimittamaan tavaraa. Pääsimme hänen kyydissään keskustaan ja polkupyörätkin pääsivät kyytiin. Tämä oli suuri helpotus. Vaikka Tervisetee onkin suora ja tasainen polkea, on kasvimaan kunnostus kylmiltään sen verran rankkaa puuhaa, että yksi kahdeksan kilometrin taival oli minulle enemmän kuin tarpeeksi.
Grilliruuan jälkeen jäimme vielä istumaan iltaa ja nauttimaan kauniista kevätsäästä. Aamulla tämä tietenkin kostautui. Nukuimme pitkään ja aamiainen venyi lähemmäksi puolta päivää. Vieraat kuitenkin peruivat tulonsa, joten meillä riitti aikaa tehdä kaikki, mitä olimme suunnitelleet. Minä lähdin kitkemään rikkaruohoja aronia-aidan juurilta. Sillä aikaa Pekka kunnosti loput kasvimaat. Seuraavalla kerralla toisimme laina-autolla loput kasvintaimet.
Ennen iltaruokaa päätimme käydä hyvästelemässä naapurit. Minun oli ehdittävä lauantai-illaksi töihin, joten lähtisimme aamulla aikaisin. Hyvästely ei mennytkään niin kuin olimme ajatelleet: naapurin rouva oli tänäkin vuonna kasvattanut meille tomaatintaimia. Ne olivat suuria ja komeita, aivan erilaisia kuin minun pienet taimeni. Ja niitä oli paljon, kokonainen kottikärrykuorma, ja monia eri lajikkeita. Rouva nosteli kasvihuoneestaan keltaisia tomaatteja, pihvitomaatteja, minitomaatteja ja viinimarjatomaatteja.
Olin kovin hämmentynyt ja kiitollinen. Tomaatintaimet olivat ainakin kolme kertaa omieni korkuisia, vaikka tänä vuonna olin kylvänyt siemenet hyvissä ajoin. Luulin, että taimet eivät pitäneet keskuslämmityksestä, mutta kuulin, että niiltä puuttuivatkin silakat. Sain neuvoksi kätkeä jokaisen taimipurkin multaan silakan. Hajotessaan silakka luovuttaa tomaattien kasvulle tärkeää fosforia. Nyt sitten tiedämme senkin.
Loppuilta kului tomaatteja istuttaessa ja grillaaminen sai odottaa. Onneksi olimme jo kääntäneet kaikki kasvimaat, joten työ sujui nopeasti ja maltoimme mennä ajoissa nukkumaan. Aamulla oli lyötävä vankkurin luukut kiinni ja käveltävä Rohukülan satamaan. Lähtö tuntui haikealta, kuten aina, vaikka tiesimme palaavamme pian.
