Olin töissä kuusi iltaa putkeen. Sitten oli aika palata takaisin Rohukülaan. Meillä oli tyttären perheen auto lainassa, ja torstai-iltana, kun olin töissä, Pekka lastasi sen täyteen taimia. Kurpitsat ja paprikat olivat kasvaneet parvekkeellamme hyvin, mutta juurisellerit olivat aivan surkeita. Niistä ei saisi satoa tänäkään vuonna. Paprikasato puolestaan riippui auringosta ja lämmöstä. Kasvihuonetta meillä ei ollut.
Pääsimme Tallinnassa laivasta vasta puolen yön jälkeen, joten perjantaiaamuna meitä luonnollisesti nukutti. Aamukahvi venähti lounasaikaan, mutta ehdimme silti käväistä Rannarootsikeskuksen toripäivillä. Sen verran lähellä oli kuitenkin sulkemisaika, että kauppapuutarhuri jo siirteli taimiaan takaisin autoon. Innokkaana hän silti ryhtyi myyntipuuhiin, ja saimme ostettua komeat puna- ja mustaherukkapensaat. Saimme ne myös maksettua, vaikka kumpikaan meistä ei ollut muistanut käydä pankkiautomaatilla. Pieni tinkiminen ja molempien lompakoiden tyhjentäminen ratkaisi tilanteen. Seuraavasta myyntikojusta Pekka osti akkukäyttöisen oksasahan. Siellä ei ollut kiirettä ja kortilla pystyi maksamaan pienen odottelun jälkeen. Maksupääte oli naapuripöydän kanssa yhteiskäytössä.
Tori meni kiinni kolmelta iltapäivällä ja samoihin aikoihin kokoontuivat Haapsalun suomalaiset Pizza Americanoon. Me kävimme vielä rautakaupassa ja tulimme paikalle hivenen myöhässä. Suomalaiset istuivat pitkässä pöydässä terassille johtavan oven luona. Siellä oli selkeästi enemmän kokoontumistilaa kuin aiemmassa perjantaipaikassa Taksi-pubissa. Saapuessamme reipas tarjoilija haki nopeasti pöytään vielä yhden jatkopalan. Taimien istutus sai nyt odottaa. Oli mukava lounastaa ja vaihtaa kuulumisia.
Rohukülaan palattuamme laitoimme vihdoin kaaliverkot paikoilleen. Pekkaa harmitti, että olin merkinnyt kaalirivit huolimattomasti. Orastavaa kasvustoa oli vaikea erottaa rikkaruohoista, koska en ollut käyttänyt hiekkaa tai oksia merkkinä. Lehtikaali sentään erottui. Se oli noussut ryhdikkäänä muutaman sentin korkuisena rivinä. Toivottavasti muutkin kaalit osuivat verkon alle. Yllättäen lehtikaali oli alkanut kasvaa myös parista viime vuonna katkaistusta lehtikaalinrangasta. Etanoita uhmaten ne kasvoivat jo sangen korkeina ja suurilehtisinä vanhoilla kasvupaikoillaan.
Varsinainen työpäivä meillä oli lauantai. Pääsimme ylös kohtuullisen aikaisin, ja olimme jo kääntämässä kurpitsamaata, kun liettualais-suomalainen aviopari tuli kylään. Yllätykseksemme ja iloksemme pariskunta läksi kottikärry ja talikot mukanaan itsenäisesti siivoamaan rantaa. Siivoaminen tapahtui rivakasti. Olimme saaneet kurpitsamaan valmiiksi, ja minä istutin viimeistä marjapensasta, kun pariskunta jo palasi rannalta.
Tein grilliin tulen. Hiillosta odotellessamme joimme lasilliset viiniä. Ilma oli kesäisen lämmin ja vieraamme vaikuttivat nauttivan.
- Paratiisi, rouva sanoi.
Sunnuntaipäiväksi ei paljon tehtävää jäänytkään. Pekka olisi halunnut niittää rantaniityn, mutta puutarhatraktori oli korjaamolla. Minä täytin mullalla kaksi suurta kukkapurkkia ja istutin niihin tyttären lahjoittamia köynnöskukan siemeniä. Saa nähdä, lähtevätkö kasvamaan, kun emme ole niitä kastelemassa. Auringonkukan siemenille kaivoin kukkapenkin tapaisen. Sitten lähdin nyppimään ruohoa tyrnipensaiden alta.
Ennen iltalaivaan lähtöä ehdin vielä lämmittää edellisen päivän ruuantähteet. Lisukkeeksi heitin muutaman tankoparsan. Siemenestä kasvatettuja ei saisi kerätä ainakaan kolmena ensimmäisenä vuotena, jotta juuret ehtivät vahvistua. Osa parsoista oli kuitenkin kasvanut niin suuriksi ja vahvoiksi tankoiksi, etten malttanut olla maistamatta. Suomeen saavuimme, kun sunnuntai oli jo kääntynyt maanantaiksi.
