Kolme viikkoa kului Suomessa töissä. Rohukülaan ja Haapsaluun pääsimme palaamaan elokuun viimeisenä viikonloppuna parhahiksi seuraamaan Valge Daamin ajan tapahtumia. Pekka tosin oli alkuun sitä mieltä, ettemme me tontilta mihinkään ehdi. Hän oli huolissaan siitä, että heinä ehtisi kasvaa liian vahvaksi puutarhatraktorille ja sen leikkaamiseen tarvittaisiin raivaussaha. Tyrnimarjatkin olisi jo pitänyt poimia, mutta edellisellä käynnillämme ne olivat vielä vähän raakoja. Nyt pelkäsimme niiden jo ylikypsinä pudonneen pensaista, mutta jäljellä ne onneksi olivat.
Kiersimme kasvimaat heti perille päästyämme, vaikka perjantai-ilta alkoi jo hämärtyä. Tomaatit olivat alkaneet kypsyä, mutta myrsky oli saanut osan varsista lakoamaan kasvituista huolimatta. Aloitin siis lauantaiaamun tomaatteja keräämällä. Aamukahvi kiehui samaan aikaan grillin liedellä. Aamiaisen jälkeen keräsin herneet ja pavut. Kurpitsamaalta löytyi kolme suurta kesäkurpitsaa. Myös talvikurpitsa kasvoi tänä vuonna hyvin. Ilmeisesti sadetta oli tullut juuri sopivasti. Edelliskesänä kurpitsamaa muuttui saareksi eikä satoa saatu.
Päätimme lähteä Haapsaluun kello kahden linja-autolla. Sitä ennen Pekka rakensi rannalle suuren nuotion, sillä elokuun viimeisenä lauantaina Viron rannoilla poltetaan muinaistulet. Meillä oli paljon jätepuuta poltettavana. Työskentelimme molemmat niin keskittyneesti, että lopulta miltei juoksimme Rohukülan satamaan. Bussiin sentään ehdimme. Linja-autoasemalta bussi jatkoi Tallinnaan, joten meidän oli jäätävä siellä pois ja jatkettava kävellen. Rannarootsi muuseumille oli sieltä matkaa reilut kaksi kilometriä. Polkupyörillä olisimme olleet perillä paljon nopeammin, mutta meille oli tulossa illalla vieraita, joten ehtisimme kotiin parhaiten taksilla.
Rannarootsi muuseumilla oli kulttuuripäivä, joka päättyi Virossa suositun muusikon Mikk Saaren konserttiin. Konsertti alkoi, kun olimme vasta matkalla, mutta ehdimme hyvin istahtaa ja nauttia erikoisen lounaan. Myynnissä oli kahvia, pullaa ja nokkahaukea. Nälkäisinä ostimme nokkahauet. Kuvittelimme, että saisimme annokset lautasilla, mutta saimmekin kaksi paperiin käärittyä savukalaa kotiinvietäviksi. Mutta emmehän me voisi niitä tuntikausia kantaa ympäri Haapsalua? Pekka ratkaisi asian käytännöllisesti. Hän levitti kalapaketit pöydälle, ja siitä popsimme ne sormin suuhumme. Hyvää oli, mutta hieman alkoi janottaa.
Konsertin jälkeen lähdimme Promenadi-puiston markkinoille. Kõlakodassa soitti Haapsalu Bigband. Kuuntelimme hetken ja lähdimme etsimään juotavaa. Pettymykseksemme drinkkikojut kuitenkin puuttuivat. Koti- ja hunajaoluita myytiin muutamissa kojuissa, mutta ne eivät houkutelleet. Kävelimme Afrika rannan tanssilavalle, mutta siellä ohjelma oli juuri loppunut. Emme jääneet odottamaan uuden alkua, vaan palasimme Kõlakodalle. Kuursaalin terassilla oli väkeä, joten menimme kysymään, josko mekin mahtuisimme. Viimeinkin saimme oluemme sekä esteettömän näkymän Kõlakodalle. Siellä esiintyi laulaja ja lauluntekijä Marhen, kaunisääninen nainen, joka kappaleiden välissä kertoili niiden synnystä.
Kello viideksi palasimme Afrika rannan tanssilavalle, jossa alkoi epätavallinen muotinäytös. Mallit esittelivät eri vartalotyypeille sopivaa kierrätysmuotia. Tarkoituksena oli tarjota ideoita kahden viikon kuluttua järjestettävään Vintage Weekendiin. Mekin olemme silloin paikalla, mutta tuskin kovinkaan hassuissa vaatteissa.
Muotishown jälkeen käväisimme ostamassa annokset thaimaalaista katuruokaa ja kiirehdimme takaisin Kõlakodalle. Siellä aloitti musisoinnin Kruuv-yhtye. Melodista musiikkia olisi kuunnellut pidempäänkin, mutta bändi alkoi esiintyä kuudelta ja vieraamme saapuisivat seitsemältä. Lisäksi taksin saanti pikkukaupungissa on aina oma jännitysmomenttinsa. Tällä kertaa Kaubamajan edustalla päivysti kaksikin taksia.
Toinen taksinkuljettajista oli käynyt meillä usein aiemminkin, ja aina hieman vastentahtoisesti, koska loppumatka on hiekkatietä. Kysyin, kumpi kuljettajista tahtoo ajaa Rohukülaan, ja hän osoitti toista kuljettajaa. Hyppäsimme kyytiin ja ilmeni, että tämäkin kuljettaja muisti meidät.
- Hirsitalo metsän sisällä, hän sanoi.
Ja näinhän se on. Asumme Metsä-tontilla metsän keskellä. Taksi ehti parahiksi kääntyä takaisin Haapsalun suuntaan, kun meidän vieraamme saapuivat juuri sillä toisella taksilla.
- Tulit sitten kuitenkin meille, Pekka ei malttanut olla letkaisematta kuljettajalle.
Grazina ja Jaakko saapuivat mukanaan Grazinan tytär ja tämän ystävä. Heillä oli mukanaan runsaasti ruokaa ja juomaa, joten minulle tuli kiire tyhjentää pöytä päivällä keräämistäni multaisista vihanneksista. Nautimme kuohuviiniä ja pikkusuolaista, kunnes tuli aika lähteä rantaan sytyttämään nuotio. Kaupunkilaisvieraamme tuntuivat kovasti nauttivan alkeellisesta elämästämme. Heille nuotio meren rannassa pimenevässä myöhäiskesän illassa oli eksoottinen kokemus. Hiilloksella paistoimme makkarat, mutta lopulta päätimme siirtyä keskeneräisen hirsitalomme valaistulle terassille. Aika kului kuin siivillä, ja taksi tuli hakemaan vieraamme aivan liian aikaisin.
Sunnuntaipäivä kuluikin sitten täysin työn merkeissä. Pekka sai ajettua nurmikon puutarhatraktosilla ja minä poimin tyrnipensaan tyhjäksi marjoista. En leikellyt marjaoksia irti, kuten ammattilaiset tekevät, koska meillä on vain kaksi marjovaa pensasta. Toista pensasta jouduin jo hiukan leikkaamaan, koska aika alkoi loppua kesken. Paksuimmat oksat kuitenkin nypin puhtaaksi marjoista. Marjoja oli käsiteltävä varoen, koska ylikypsät marjat poksahtelivat rikki ja valuttivat mehunsa maahan. Työ tuli kuitenkin tehtyä päivänvalon aikaan, ja iltahämärissä pääsimme grillaamaan päivällistä.
Viimeinen yö oli lyhyt, koska meidän piti ennättää aamubussilla Tallinnaan, jotta olisin illalla ajoissa töissä. Olimme kuitenkin tyytyväisiä siitä, että saimme viettää kaksi täyttä päivää Rohukülassa. Ehdimme juhlia päättyvää kesää, mutta saimme myös kiireellisimmät puutarhatyöt tehtyä.