Tänäkin kesänä amerikan autojen American Beaty Summer Meet ajoittui Pekan syntymäpäivään. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja oli miltei helle. Kumin poltto oli edelleenkin kielletty, mutta moottorit murisivat ja äänitorvet soivat. Sunnuntain jäähyväisajoja seuraamaan oli kerääntynyt rynsaasti ihmisiä. Avoimista ikkunoista apukuskit ojentelivat käsiään läpsyjä odottaville pikkulapsille.
Tällä kertaa emme menneet lentokentälle seuraamaan kiihdytysajoja. Menimme uuteen italialaiseen ravintolaan nauttimaan kolmen ruokalajin lounaan. Terassilta saimme seurata pääkatua ajavia amerikanautoja. Palvelu tällaisena tapahtumaviikonloppuna tapahtui oletusarvoisesti englanniksi. Vasta ruokailun loppuvaiheessa saimme sinänsä ystävällisen tarjoilijan vaihtamaan kielen eestiksi. Varsinainen pihviravintola paikka ei ollut, vaan tarjolla oli pitsaa, pastaa ja alkupaloja. Niinpä ruokailun kokonaishinta jäi varsin kohtuulliseksi.
Alkuviikosta jatkoimme taas töitä. Minä levitin primeria ja Pekka asensi kattolevyjä. Sitten tuli ongelma: akkunitojan hakaset alkoivat olla lopussa. Koska ajattelimma samalla ostaa suuren purkin saunasuojaa, emme lähteneet rautakauppaan pyörällä vaan bussilla. Lähimmältä pysäkiltä Uuemõisaan, jossa rautakaupat sijaitsevat oli reilun kilometrin kävelymatka.
Ensimmäiseksi menimme Espakiin, josta toivoimme saavamme sekä hakaset että saunasuojan. Myyjä mittasi hakasen koon ja totesi, että näin suurta liikkeessä ei ole. Menimme tien yli Ehitusen ABC:hen. Ei löytynyt sieltäkään. Myyjä arveli, että ehkä Würtillä olisi – tai Stokkerilla. Ei ollut kummassakaan. Bauhoffissa olisi ollut, mutta ei meidän käytössämme olevaan nitojaan sopivia. Vettä oli tässä vaiheessa pakko ostaa, sillä ilma oli helteinen ja vaikka rautakaupat olivat kohtuullisen lähellä toisiaan, askeleita kertyi.
Palasimme Espakiin, jossa myyjä muistutti, että emme olleet vielä käyneet Tehnika-kadula sijaitsevassa Samblassa. Sinne oli matkaa noin kilometri, mutta päätimme yrittää vielä sieltäkin. Sitä ennen ostimme liikkeestä keittiötikkaat, mutta saunasuojaa emme saaneet. Myyjä ei ollut sellaisesta kuullutkaan. Pieni purkki Tikkurilan sellaista tosin löytyi hyllystä, mutte meille se ei ollut tarpeeksi. Kun näytin oikeaa purkkikokoa Espakin verkkosivulta, myyjä totesi tuotteen olevan Tallinnassa. Tätä se on elämä pikkukaupungissa: moni tarpeellinen asia on Tallinnassa.
Samblassakaan ei ollut tarpeeksi suuria hakasia, mutta ostin yläkerran oleskelutilan seinälle komean lintutapetin. Sitten kiirehdimme bussiin, joka vei meidät Haapsalun keskustaan. Pienen odottelun jälkeen pääsimme ykkösbussilla kotiin.
Istuessamme kaunista kesäiltaa rantapaviljongissamme tilasin netistä saunasuojan Haapsalun liikkeeseen. Toisessa rautakaupassa tuotteet eivät matkustaneet, joten pyysin Pärnussa lomailevaa tyttären perhettä noutamaan paikalliseen liikkeeseen paikantamani hakaset. Ne saapuivat lauantaina, mutta kattoon ne eivät vielä silloin päätyneet. Oli tyttären syntymäpäivä ja meidän lapsenvahtivuoro.
Sunnuntaina aloimme tyttären kanssa laittaa lintutapettia seinälle. Se sujui yllättävän hyvin, vaikka kumpikaan meistä ei ollut tapetoinut yli kymmeneen vuoteen. Tytär oli tuolloin esiteini-ikäinen eikä muistanut tapahtumasta muuta, kun että inhoaa tapetoimista. Silti tapetoimme vielä seuraavanakin päivänä. Vävy hoiti silla aikaa kauppa-asioita ja istutti meille uuden aprikoosipuun. Lapset viettivät aikaa tramboliinilla. Päivällisen valmistimme grillissä ja söimme rantapaviljongissa.
Paljon muita kesävieraita meillä ei tänä kesänä käynytkään. Haapsalun suomiseuran puheenjohtaja teki yllätysvierailun puolisoineen, ja toista ystäväpariskuntaa odottelemme vierailulle lähipäivinä. Emme todellakaan kärsi suomalaisten iltapäivälehtien kuvailemasta vierasongelmasta. Enemmänkin vieraita saisi käydä. Tosin meillä vieraat joutuvat usein auttamaan isäntäväkeä erilaissa työtehtävissä.
Vastaa