Ruhtinaallinen neljän päivän viikonloppu syyskuun puolivälissä. Tosin keskiviikkona olin töissä niin pitkään, että matkaan pääsimme vasta torstaiaamuna. Arkilähdöt ovat sikäli mukavia, että laiva harvoin on tupaten täynnä. Laivasta poistuminen kuitenkin sujui odottamattoman ruuhkaisesti, ja aloimme jännittämään, ehdimmekö puolenpäivän bussiin. Onneksi raitiovaunu tuli nopeasti, ja lopulta olimme bussiasemalla yhtä aikaa bussin kanssa.
Koska ehdimme perille Rohukülaan jo iltapäivällä, meillä oli aikomus aloittaa työnteko. Suunnitelma kuitenkin suli nopeasti, kun näimme kuinka hienot portaat ja sauna taloomme oli laitettu. Ensimmäiset tunnit kuluivat maisemien ihailussa. Rannassa merivesi oli korkealla. Merileväkasat lepäsivät nuotiopaikan molemmin puolin. Talvikurpitsat olivat kasvaneet suuriksi. Kesäkurpitsojakin oli tulossa lisää. Omenapuut kantoivat omenaa kokoonsa nähden liikaa. Omenien painosta kaatuneen valkeakuulaan nostimme jo viime reissulla takaisin pystyyn.
Kun lopulta palasimme euforisesta hurmostilasta takaisin maan kamaralle, otti Pekka puutarhatraktorin ja lähti leikkaamaan rantaniittyä. Minä menin etsimään pakastimesta edelliskäynniltä ylijääneitä ruoka-aineita. Pihvien ja makkaroiden sulaessa aloin selvittelemään kaaosta tomaattimaalla. Puiset kasvituet olivat antaneet myrskyssä periksi ja tomaattimaan keskelle oli muodostunut surulliselta näyttävä railo, jossa tomaatinvarret olivat tomaattien painosta kaatuneet. Keräsin kypsät tomaatit pesuvatiin, joka tuli ääriään myöten täyteen. Varsia yritin nostaa parhaani mukaan ylös, mutta varret katkeilivat ja suurimmaksi osaksi yritys ei onnistunut.
Valkeakuulaat olivat kypsyneet ja osa niistä oli pudonnut joko maahan tai satoa suojaavaan rastasverkkoon. Niiden poimiminen oli seuraava työtehtäväni. Illan jo hämärtyessä aloin valmistaa grilliruokaa ja Pekka siirtyi leikkaamaan pihan puoleista nurmikkoa. Nurmikko ja ruoka valmistuivat jotakuinkin yhtä aikaa.
Emme taaskaan malttaneet mennä ajoissa nukkumaan, joten seuraava aamu alkoi lähempänä aamupäivää. Päätimme suosiolla jättää suomalaisten perjantai lounaan väliin ja käyttää koko päivän työskentelyyn. Pekka sai yläkerran sisäkatot valmiiksi talossa ja minä puhdistin puolet rannasta merilevästä. Enempää en ehtinyt, koska levää oli kertynyt paljon ja osa siitä oli märkää ja painavaa.
Talossa ja puutarhassa riittää työtä enemmän kuin yhdessä pitkässäkään viikonlopussa ehtii tehdä. Päätimme jättää loput seuraavaan kertaan ja lähteä katsomaan Haapsalun Vintage Weekendiä. Tapahtuma alkoi jo perjantaina, mutta me ehdimme paikalle vasta lauantai-iltapäivänä. Saavuimme keskustaan juuri sopivasti nähdäksemme huikean vanhojen autojen paraatin. Sitä katsomaan oli saapunut sellainen määrä ihmisiä, että piispanlinnan pihalle päästäksemme meidän oli jätettävä polkupyörät telineeseen ja pujoteltava ihmismassan läpi. Veikkaan, että kansaa oli liikkeellä enemmän kuin mitä Haapsalussa on asukkaita.
Piispanlinnan alueella oli valtava autonäyttely. Musiikista vastasi orkesteri Mehed Mandrilt. Tanssilavalla pyörähteli värikkäisiin asuihin pukeutuneita tanssijoita. Itse en kyllä muista 1970-luvulla pukeudutun noin persoonallisesti, mutta kaikilla tuntui olevan hauskaa. Linnoituksen muurin takana, Krahviaedassa, oli erilaisia markkinakojuja.
Pistäydyimme siellä syömässä hampurilaiset. Sitten palasimme esiintymislavan reunalle seuraamaan muotinäytöstä, johon kuka tahansa asianmukaisesti pukeutunut sai osallistua. Tilaisuus oli oivallisesti järjestetty. Sen juonsivat vanhoiksi tiukkapipoiksi pukeutuneet naiset, jotka terävän konservatiivisesti arvostelivat kaikki osallistujat.
Muotinäytöksen loppupuolella alkoi sataa. Ripottelu muuttui pian kaatosateeksi. Suojauduimme suuren puun alle. Näin tekivät monet muutkin. Vaihdoimme muutaman sanan muusikkotuttavamme Margus Tokkon kanssa. Hän oli paikalla tilaisuuden ääniteknikkona. Margus kertoi alkaneensa taas esiintyä hotelli Fra Maressa, mutta yleensä keskellä viikkoa. Yleensä olemme silloin töissä, mutta Margus lupasi pitää meidät ajan tasalla keikoistaan.
Sateen hieman hellitettyä palasimme lavan reunalle katsomaan, pääsisikö ystävämme Grazina tanssiryhmänsä kanssa esiintymään. Sade oli tehnyt pinnat vaarallisen liukkaiksi. Rivitanssijat kuitenkin uskaltautuivat estradille, ja lopulta Grazinen ryhmäkin pääsi esittämään numeronsa. Me suuntasimme kaupan kautta kotimatkalle.
Pääsimme melkein Rohukülaan asti, ennen kuin sade alkoi uudelleen. Kävimme satamassa kahvilla, mutta sinä aikana sade yltyi vain lisää. Onneksi olimme saaneet kiukaan paikalleen edellisenä päivänä. Pakkasimme saunamakkarat folioon ja otimme kunnon löylyt. Kaiken kaikkiaan päivä oli onnitunut. Vintage Weekend oli yllättävän suuri ja lämminhenkinen tapahtuma. Tapasimme suuren määrän tuttuja ihmisiä ja tunne siitä, että kuulumme tänne voimistui entisestäänkin. Tämä teki lähdöstä vielä tavallistakin haikeampaa.
Sunnuntaina ei onneksi satanut. Sadon pakkaaminen matkalaukkuihin vaati paljon aikaa ja suunnittelua. Suuret talvikurpitsat jätimme suosiolla autotalliin odottamaan, josko seuraavalla käyntikerralla tulisimmekin laina-autolla. Kävimme hyvästelemässä naapurimme ja lähdimme kävelemään bussipysäkille.
Vastaa