Tänä vuonna talvilomamme alkoi jumalaisesti Vantaan Pyhän Laurin kirkosta. Siellä toimitettiin sunnuntaina 12.4. Pekan pojan tyttären konfirmaatio. Keskiaikainen harmaakivikirkko on pääkaupunkiseudun vanhin ja koko Vantaan kaunein kirkko. Tilaisuus itsessään oli jokseenkin pitkästyttävä, mutta lopulta pääsimme kirkon pihalle auringonpaisteeseen ottamaan valokuvia. Kahvituksen jälkeen kiirehdimme Tallinkin risteilyalukseen ja aloitimme matkan kohti tulevaa kotiamme.
Mielestämme laivaristeily on erinomainen tapa aloittaa loma. Buffetpöydässä oli enemmän ruokalajeja kuin kykenimme maistelemaan ja illan orkesterina esiintyi Sinitaivas. Harmi vain, ettei tanssikenkiä voinut laittaa jalkaan, koska paikalle sankoin joukoin osunut haalariasuinen nuoriso läikytti kengänpohjat pilaavia nesteitä tanssilattialle. Vetäydyimme kohtuu ajoissa nukkumaan, ja aamulla jatkoimme ensimmäisellä mahdollisella bussilla Rohukülan satamaan.
Sinivuokot kukkivat jo tontillamme, mutta syyskylvöistä oli noussut pintaan ainoastaan sipulit. Jännityksellä odotamme, alkavatko hyvin itäneet perunamme kasvaa. Nostimme matkalaukkumme sisälle vankkuriin ja menimme rantaan. Hanhet pitivät kovaäänistä kaakatusta, mutta kuulimme myös naapurin puutarhatraktorin äänen. Ääni pysyi paikallaan niin kauan, että menimme katsomaan, onko naapurimme ongelmissa. Ja kyllä hän oli.
Vanha herra oli ajanut rantaan arvioimaan sinne kertyneen merilevän määrää ja märkä maa oli pettänyt alta. Traktori oli juuttunut mutaan. Päätimme mennä vaihtamaan vaatteet ja kengät, jotta voimme auttaa traktorin irrottamisessa. Lopulta minun ei tarvinnut auttaa edes traktorin työntämisessä. Pekka yksinkertaisesti nosti sen ylös mudasta ja naapurin mies saattoi taas jatkaa ajamista.
Me pakkasimme laukkumme uudelleen. Vaikka olikin jo huhtikuun puoliväli, olimme päättäneet asua ensimmäisen viikon Haapsalussa, koska kevätsää ei ollut vielä lämmennyt. Suuria matkalaukkujamme emme kuitenkaan halunneet raahata kerrostalon ylimpään kerrokseen, joten otimme vain parin päivän vaihtovaatteet sekä polkupyörämme. Pyöräilyä meille kertyikin heti seuraavana päivänä. Oli pyöräiltävä Haapsalun toiselle laidalle Cooppankkiin, sillä rakennuslainatilin kuukausittainen nostoraja oli niin alhainen, että olimme rakennusyrittäjällemme jatkuvissa veloissa. Nettipankissa tilin käyttöehtoja voi muuttaa varsin rajallisesti, mutta pankin konttorissa ystävällinen virkailija hoiti asian hetkessä kuntoon.
Helpottuneina lähdimme tutkimaan rautakauppoja, jotka kaikki sijaitsivat samalla alueella kuin Cooppankkikin. Etsimme taloomme sopivia lattia- ja seinämateriaaleja. Aikaa kului niin paljon, että kaikki suunnittelemamme työt siirtyivät seuraavaan päivään, joka puolestaan oli varattu keittiön suunnitteluun. Rannan siivousta ehdimme sentään aloittaa, ja sitten grillasimme.
Ensimmäinen viikko talvilomastamme on kulunut pitkälti ihan lomailuun sekä Haapsalun ja Rohukülan välisiin pyörälenkkeihin. Asuinpaikkojemme etäisyys on runsaat kahdeksan kilometriä, mutta niiden välillä kulkee Tervisetee-niminen kevyen liikenteen reitti, joka on tasaista ja suoraa entistä junan radan pohjaa. Viimeiset merileväkasat siirsimme rannalta kompostiin sunnuntai-iltapäivänä suomalaisliettualaisen ystäväpariskuntamme avustamana.
Maanantaina joudumme jättämään kaupunkiasuntomme, sillä sinne muuttaa toinen vakioasukas. Toivottavasti ilma lämpenee riittävästi, jotta tarkenemme viettää ulkoilmaelämää. Vankkurimme on ihan viihtyisä, mutta sisätiloiltaan varsin pieni. Varsin usein kaikki muu toiminta, paitsi nukkuminen tapahtuu ulkona.
Vastaa