Vuoden 2025 kesä oli sateinen. Hyvä puoli: kasvimaita ei tarvinnut juurikaan kastella. Alkukesän kylmyyden takia sato jäi kuitenkin odotettua pienemmäksi. Ja etanat. Niitä oli kaiken kokoisia. Metsämansikoita poimiessa sormiin tarttui sellaisia aivan pieniä, noin sentin mittaisia. Kaalimaalta sen sijaan löytyi kookkaampia ja pullukoita, vaikka olimme yrittäneet suojata maan hallaharsolla. Ensi vuonna täytyy hankkia oikea etanaverkko.
Lehtikaali kasvoi tänäkin vuonna hyvin. Pari yksilöä jopa murtautui hallaharson läpi. Ikävä kyllä harson ulkopuolinen osa näytti voivan paremmin kuin alapuolinen. Parhaiten voivat yllättäen kasvulaatikkoon jääneet lehtikaalit, joista yksi tosin sai seurakseen keltavihreäraidallisia toukkia. Tarvitsemme selkeästi lisää harjoitusta kaalinkasvatuksessa, vaikka tänä vuonna sentään saimme kaksi keräkaalia muodostamaan kerän.
Vaikka elokuun loppupuoli oli ikävän viileä, tuntui töihin paluu tänä vuonna aivan erityisen vaikealta. Varsinkin, kun viimeisenä viikonloppuna julkistettu työvuorolista kertoi, että pääsisimme palaamaan vasta neljän viikon kuluttua. Meille tuli kiire pitää kauneuskilpailut aroniamarjoille: isot ja mustat ämpäriin ja violetit pensaaseen jatkamaan kypsymistä. Teoriassa aroniat ehtisi kerätä vaikka ensimmäisten yöpakkasten jälkeen, mutta linnut todennäköisesti ehtisivät ensin. Viileän sään vuoksi karhunvatukatkin vasta kukkivat tai olivat raakileina. Muutaman kypsän ehdimme poimia kaikkein aurinkoisimmista paikoista. Satokausi mahtaa olla ohi, kun vihdoin pääsemme palaamaan.
Muutoin kyllä nautimme olostamme. Joka aamu nukuimme pitkään. Sitten teimme grillin hellaan tulet ja odotimme kahvin kiehumista. Koska menetelmä on aikaa vievä, pääsimme nauttimaan aamiaista lähempänä lounasaikaa. Lisäsimme puita uuniin, ja aamiaisen jälkeen oli tiskivesi kiehuvaa. Tiskien jälkeen olikin jo korkea aika ryhtyä varsinaisiin töihin. Pekka ensisijaisesti piti tontin siistinä: raivasi vesaikkoa ja leikkasi nurmikkoa. Minä kitkin kasvimaita ja hedelmäpuiden juuria. Istutimme myös lisää aronioita ja tyrnipensaita sekä kaksi pähkinäpuuta. Istuttamien on kovaa hommaa, koska maa meidän tontilla on kovin kivistä. Kaivoin niin syvät kuopat kuin kykenin, ja Pekka viimeisteli ne hakkaamalla rautakangella pohjan syväksi ja riittävän leveäksi.
Lopulta saimme aika paljon aikaiseksi, vaikka välillä tuntui, että aikamme kului etupäässä syömiseen ja nukkumiseen. Viimeiselle lomaillallemme osui Viron muinaistulien yö, jota Suomessa myös venetsialaisiksi kutsutaan. Ajoimme traktorilla rantaan ison oksakasan, joka oli rumentanut tonttiamme jo vuosia. Illan hämärtyessä sytytimme sen tuleen. Samaan aikaan syttyi nuotioita myös lähisaarilla ja toisaalla rannikolla. Seuraksemme tulille saimma suomalais-liettualaisen pariskunnan. Lomamme loppui siis varsin mukavasti.
Sunnuntaina pakkasimme matkalaukkumme niin täyteen kuin vain uskalsimme. Otimme mukaan perunoita ja aronioita. Loput aroniat pakastimme autotallimme jenkkikaappiin, joka siis poikkeuksellisesti jäi päälle poissaolomme ajaksi. Kaikki jäljelle jääneet perunat eivät mahtuneet jääkaappiin, joten Pekka sulki autotallin lattialämmityksen. Toivottavasti loppusato pärjää autotallin lattialla. Tätä on autottomuus. Lähdimme vetämään matkalaukkujamme hiekkatietä pitkin kohti Rohukülan satamaa. Hieman ennen kello neljää iltapäivällä matkustimme Lux Expressillä Tallinnaan. Bussiyhtiö antaa yli 60-vuotiaille 40 prosentin alennuksen.
Rohukülan bussien vuorot sopivat mainiosti yhteen Tallinkin laivojen aikataulujen kanssa. Niinpä saavuimme Länsisatamaan kello 21.30. Sieltä oli kotiin vielä melkein tunnin matka. Kun olimme purkaneet tavaramme ja pesseet lehtikaalin oli kello jo lähempänä puolta yötä. Uusi työviikkomme ja sen myötä paluu arkeen alkoi viiden tunnin yöunilla.
Vastaa