Ryteiköstä rakennustontiksi
Kevättalvella 2017 laadimme kymmenvuotissuunnitelman: eläkkeellä asuisimme Virossa meren rannalla. Seuraava kesäloma kuluikin sitten erilaisissa risukoissa. Osa myynnissä olevista tonteista oli niin umpeen kasvaneita, ettei niihin edes mahtunut kävelemään. Päällisin puolin Viro on hyvin Suomen kaltainen maa, mutta toimintakulttuuri on hyvin erilainen.
Suomessa rakennustontille ostetaan talopaketti ja aletaan rakentaa. Virossa ostetaan moottorisaha ja aletaan raivata. Meille tontin myyjä tosin väitti, että tarvitaan vain vähän tasoittelua. Sille sitten jokusen vuoden naureskelimme samalla, kun siistimme ostamaamme maa-aluetta vähän kerrassaan rakennustonttia muistuttavaksi.
- Hulluilla on hullujen huvit, totesimme puolison kanssa monet kerrat työskennellessämme.
Tästä juontuu myös blogin nimi. Aluksi tontillamme ei ollut mitään, paitsi läpipääsemätön risukko ja rannassa vuosien saatossa kerrostuneita pitkiä ja korkeita merileväkasoja. Aivan ensiksi Pekka tarttui raivaussahaan ja alkoi avata kulkureittejä. Minä irrottelin toisiinsa kietoutuneet puut ja pensaat toisistaan ja kokosin ne korkeiksi kasoiksi. Iloksemme naapurit tulivat heti tervehtimään meitä. Lähinaapuri – hän joka auttoi meitä tontin löytämisessä – tuli ensin.
- Te sitten ostitte tämän tontin, onpa mukavaa, hän sanoi.
Seuraavalla käynnillämme meitä tervehtimään saapui toinen, hieman etäämmällä asuva naapuri. Hän kertoi kuulleensa, että teemme täällä kaiken itse ja lupasi auttaa meitä paitsi tietämyksellään myös lainaamalla meille työkalujaan. Tuolloin emme vielä ymmärtäneet, kuinka tärkeään henkilöön olimme tutustuneet.
Pikku hiljaa aloimme kaivata tontillemme kiinteämpää tukikohtaa. Onneksemme emme koskaan joutuneet rajatarkastuksessa selittämään, miksi kuljetime raivaus- ja moottorisahoja mukanamme, mutta lukittavan varaston tarve oli silti ilmeinen. Suunnittelimme autotallia, joka olisi riittävän tilava tulevaisuudessa hankittavalle traktorille ja muulle tarpeelliselle. Semmoista ei valmiina löytynyt, mutta löysimme kiinnostavan asuinrakennuksen, joka oli lännenvankkureiden jäljitelmä. Esittelykappale nökötti tallinnalaisen autoliikkeen pihassa ja oli myynnissä hyvällä alennuksella.
Vankkuri sopi meille täydellisesti, mutta miten se saataisiin toimitettua perille? Tie tontille ei kestäisi isoa kuorma-autoa. Lähetimme useita sähköposteja eri firmoihin. Vastauksia englanniksi kirjoittamiimme viesteihin emme kuitenkaan saaneet. Vankkurin toimituspäivä lähestyi, joten aloimme jo toden teolla huolestua. Melkein viime hetkellä Rannavesi Ehitus OÜ vastasi meille ja kysyi tonttimme sijaintia. Lähetimme kartan ja kerroimme huolemme aikataulusta. Sitten yrityksestä ei taas kuulunut mitään. Olimme jo Länsisatamassa odottamassa autolauttaa, kun Pekalle tuli puhelu. Soittaja oli Rannavesi OÜ:n johtajan suomea puhuva ystävä. Tietyöt olivat käynnissä ja Pekalle oli päivän aikana lähetetty monta sähköpostia, mutta eihän hän kesken työpäivän ollut niitä ehtinyt lukea.
Saimme siis viime hetkellä tien ja tien päähän vankkurin. Maanantaiaaamuna, juuri ennen paluumatkaa, meille toimitettiin myös puucee osina. Kuljettaja ei uskaltanut ajaa aivan tien päähän saakka, vaan hän työnsi tavarat perille suurella kärryllä. Huumorimiehenä hän osoitti tien päässä olevaa suurta vesikuoppaa ja elehti kippaavansa sinne.
Pekka kävi Rannavesi Ehitus OÜ:n kanssa neuvotteluja vesikuopan täyttämisestä ja pysäköintipaikan rakentamisesta sen päälle, mutta neuvottelut jäivät kesken, kun Pekka kertoi kilpailuttavansa tarjouksen. Näin ei toimita Virossa – eikä varsinkaan Haapsalun kokoisessa pikkukaupungissa. Suomessa kuitenkin kaikki rakentajille annetut ohjeet korostavat kilpailuttamisen tärkeyttä. Jokainen rakennusvaihe kehoitetaan kilpailuttamaan, koska niin säästää rahaa. Suuresti anteeksi näin jälkikäteen! Me ei tiedetty, ettei näin saa tehdä.
Huonolla vironkielen taidollakin onnistuimme solmimaan sähkösopimuksen alueella toimivan Imatra Elektrin kanssa. Sähköjen saaminen tontin rajalta eteenpäin vaati kuitenkin yhteydenoton paikalliseen sähköliikkeeseen. Tässä vaiheessa katsoimme parhaaksi kääntyä meille apua tarjonneen naapurin puoleen. Apua ja neuvoja myös saimme. Syksyllä 2018 Pekka ja kaksi avuksi tullutta poikaa raivasivat puut sähkökaapelin tieltä. Sähköliikkeen puolelta ei kuitenkaan tapahtunut mitään. Loppuvuodesta kävimme asiaa huonolla vironkielellä sähköliikkeestä kysymässä, mutta ei se asiaa auttanut. Nyt viimeistään tajusimme, kuinka arvokasta naapurimme meille tarjoama apu oli. Toukokuun puolivälissä tontillamme seisoi työmaakeskus, josta saimme virtaa matkajääkaappiimme. Lisäksi naapurimme yritys myi meille pumpun porakaivoomme, joten meidän ei tarvinnut enää hakea käyttövettä lähinaapurista.
Syksyllä 2019 saimme viimein vesikuopan täytettyä ja sen paikalle tilavan pysäköintialueen. Tästäkin meidän on kiittäminen naapuriamme, joka osasi neuvoa meille edullisen ammattilaisen. Näin Virossa toimitaan. On tärkeää tutustua ihmisiin, jotka tietävät ja tuntevat asioita ja ihmisiä. Meillä on käynyt todella hyvä onni, kun osuimme paikkaan, jossa meillä on ystävälliset ja avuliaat naapurit. Virossa ihmiset vielä pitävät huolta toisistaan.
Keväällä 2020 saimme rivitaloasuntomme myytyä ja muutimme pieneen kerrostalokolmioon. Naapurimme avustuksella saimme tilattua tontille komean autotallin, jonka valmistumista emme pystyneet kunnolla seuraamaan, koska koronan toinen aalto vaikeutti matkustamista. Emme siis valvoneet rakentamista, mutta onneksemme meille suositeltu rakennusyrittäjä ei valvontaa tarvinnut.
Kesällä 2021 autotalli oli valmis, ja pystyimme hankkimaan kipeästi tarvitsemamme puutarhatraktorin. Myös talon piirustukset ja rakennuslupa olivat valmiina, mutta Ukrainan sodan aiheuttama hintojen nousu sai meidät lykkäämään rakentamista. Lisäksi meidän oli vaihdettava hirsitoimittajaa. Autotallin hirret myytiin meille eestiläisinä, mutta kun puhelias lähinaapurimme Guido kävi haastattelemassa hirsikehikon pystyttäjiä, nämä olivatkin puhuneet venäläisistä hirsistä. Meille hirsitoimittaja ei myöntänyt mitään, mutta eipä hänellä ollut enää hirsiäkään.
Talossamme on nyt kuusihirret. Ne toimitti Palkehituse OÜ Laitsen kylästä. Tehdas sijaitsee vähän matkaa Laitsen linnan takana lähellä Tallinnasta Haapsaluun johtavaa tietä. Pääsimme vierailemaan tehtaalla ja seuraamaan talomme valmistusta. Tuoreen puun tuoksu oli suorastaan huumaava. Yhteistyö hirsitoimittajan ja rakennusyrittäjämme välillä sujui hyvin. Perustusta alettiin kaivaa syksyllä 2023 ja hirsikuorma saapui keväällä 2024. Tällä hetkellä toivomme pankkilainaa rakennusprojektimme loppuun saattamiseksi.