Kun joulu ja uusi vuosi oli vietetty, pääsimme jälleen matkustamaan Haapsaluun ja Rohukülaan. Harmiksemme Eckerö Linen Finlandia oli telakoitu, ja jouduimme tyytymään Tallinkin pika-alukseen. Hienojahan ne ovat, mutta se alus, johon työvuoron jälkeen kerkiää on niin myöhään Tallinnassa, että bussilla Haapsalussa ehtii hädin tuskin kauppaan. Meillä meni ilta sen verran pitkäksi, että myöhästyimme lauantaiaamuna bussista. Onneksi saimme sentään taksin.

Viimeisen käyntimme jälkeen oli tullut talvi. Viime reissulla keräämättä jäänut merilevä oli peittynyt lumeen ja jäätynyt. Eipä silti, rannalla tuuli niin kylmästi, ettei siellä olisi haluttanut työskennellä muutenkaan. Meri oli jäässä, joten lisää levää saisimme onneksi vasta keväällä.
Talomme rakennustyö oli alkanut uudelleen. Kattoa oli villoitettu. Heti lauantaina pidettiin rakennusyrittäjän kanssa pitkä palaveri. Pekan piti näyttää tarkat kohdat ilmastoinnille: mistä tuloilma ja mistä poistoilma? Myös sähköjen kytkemisestä oli puhetta. Rakennusmiehet olivat valittaneet palelevansa, vaikka heille oli vuokrattu kaasulämmitin. Myös lieden paikka ja liesituulettimen malli nousivat keskusteluun. Tuntuu uskomattomalta, että vihdoinkin olemme näin pitkällä.




Jouduttaaksemme rakennustyötä siirsimme pihassa olevat laudat sisälle taloon. Pekka ne enimmäkseen siirsi. Minä yritin sytyttää nuotiota, jotta voisimme tuhota tontille raivaustöiden myötä nousseita oksakasoja. Märkä puu ei oikein tahtonut syttyä, vaikka poltin ison kasan pahviroskaa samalla. Lopulta Pekka tuli auttamaan ja kehoitti keräämään kuumasti palavaa havupuuta. Sitä löytyi maasta tontin rajalta, missä Pekka oli viimeksi raivannut. Se auttoi paljon, mutta aina kun hain lumisia oksia vanhoista kasoista, nuotio alkoi savuttaa. Yhden ruman kasan saimme silti tuhottua kokonaan jo ensimmäisen päivän aikana.




Sunnuntaiaamuna oksien tuhoaminen sujui jo helpommin, koska tuhkan alta löytyi kyteviä hiiliä. Lähin puukasa oli kuitenkin jo niin vanha, laho ja luminen, että kaksi kolmesta kottikärryllisestä piti hakea kauempaa, jotta nuotio jaksoi palaa. Niinpä kahden viimeisen päivän aikana emme saaneet yhtään kokonaista puukasaa tuhottua. Kolme kasaa kuitenkin pieneni merkittävästi, ja talvea on vielä pitkästi jäljellä. Seuraava vapaa viikonloppukin on onneksi pitkä.

Tiistaiaamuna palautimme Haapsalusta vuokraamamme huoneiston avaimen. Oli Nuutinpäivä ja Haapsalun aseman odotustilaa vartioi kaksi havuista tehtyä poroa. Sisällä salissa seisoi välkkyvävaloinen joulukuusi, jonka alla oli lahjapaketteja. Ajoimme Lux Ekspressin bussilla Tallinnaan ja jatkoimme raitiovaunulla satamaan. Kello 16.00 minä jo aloittelin työvuoroa Helsingissä.
