Maatöitä ja syyskylvöjä
Lokakuussa työvuorolistalleni osui kaksi perättäistä viikonloppuvapaita. Molemmat olivat niin lyhyitä, että jouduimme palaamaan jo sunnuntai-iltana. Niinpä syyshommat tehtiin osissa. Koska meillä ei edelleenkään ole autoa, työt ajoittuivat lauantaipäiville.
Syksy oli jo sikäli pitkällä, että vankkurin sijasta majoituimme kerrostalokaksioon Haapsaluun. Matka sinne sujui hyvin, sillä pääsimme lähtemään jo iltapäivällä. Eckerön Finlandia-alus saapuu Tallinnan satamaan sopivasti tuntia ennen Haapsalun bussin lähtöaikaa ja nykyisin bussiasemalle pääsee kätevästi raitiovaunulla. Perjantai-illan suurin haaste onkin malttaa mennä ajoissa nukkumaan, sillä busseja Rohukülaan kulkee harvakseltaan. Aamulla on pakko herätä aikaisin.
Bussipysäkillä on oltava kymmentä vaille kymmenen. Normaalista syömme silloin vasta aamiaista. Ensimmäisenä lauantaina olimme reippaita ja ajoissa, mutta seuraavalla viikolla ehdimme bussiin nipin napin. Meidän onneksemme molemmat lauantait valkenivat poutaisina ja tontilla oli mukava puuhastella.
Ensimmäisenä lauantaina saimme paljon aikaan. Käänsimme kasvimaan syyskylvöjä varten. Poissaolomme aikana sinne oli pesiytynyt paljon rikkaruohoja. Ajoittain jouduimme nyhtämään maasta syvällä kasvavia juuria. Tätä se on kasvimaan perustaminen. Toivottavasti saimme juurakkoa ainakin heikennettyä ja ei-toivottu kasvusto ajan myötä vähenee. Vaikka kaivuutyössä menikin odotettua kauemmin, ehdimme vielä siivota rannankin merilevästä. Sitä oli taas koko rannan mitalta, mutta osa siitä oli kevyttä ja kuivaa heinää. Paksuja rakkoleväkerroksia oli vain muutama traktorikuorma. Niistä saa kasvimaalle hyvää lannoitetta.
Työt etenivät sikäli hyvin, että ehdimme molempina viikonloppuina grillata lounasmakkarat. Bussipysäkillekin saavuimme niin aikaisin, että ehdimme hörpätä kahvit Rohukülan satamakahvilassa ennen viimeisen paikallisbussin saapumista. Sen verran tyytyväisiä olimme itseemme ja aikaansaannoksiimme, että päätimme mennä hyvään ravintolaan syömään. Ravintolan löytäminen vilkkaasta kesäkaupungista myöhään syksyllä osoittautui kuitenkin haastavaksi.
Postikadun Trühvlid & Sidrunid oli jälleen kerran lomalla. Michelin-oppaan suosittelema Rado oli myös sulkenut ovensa – ilmeisesti lopullisesti. Harvat aukiolevat ravintolat vaikuttivat harvinaisen täysiltä. Kävelimme Haapsalun piispanlinnalle asti ja rohkaistuimme kokeilemaan Kärme Küülikin ovea. Suosittu ravintola on kesäisin yleensä täyteen varattu ja talvisin useimmiten kiinni. Nyt pääsimme kynnykselle asti ja saimme luvan tulla puolentunnin päästä takaisin. Päätimme mennä alkudrinkille läheiseen Herman bistro & baariin. Ravintola on yksi niistä harvoista paikoista Haapsalussa, joissa drinkkejä ylipäätään saa. Juoma oli niin suuri, että sen juomiseen kului ainakin kolme varttia, mutta Kärme Küülikiin pääsimme.
Onneksi olimme ehtineet syödä ne makkarat, sillä täydessä ravintolassa tarjoilu pelasi hitaasti. Hetken jo mietimme, pitäisikö henkilökunnalle sanoa, että me emme ole ne suomalaiset, jotka varastivat ravintolan tunnuksena toimivan vihreän jäniksen ravintolan edestä ja kuljettivat Suomeen. Jäniksen matkasta ja paluusta ”lonkeron tuoksuisena” takaisin uutisoitiin Postimees-lehdessä asti. Mutta pian palvelu parani ja muuttui jopa suomenkieliseksi. Ruokakin oli hyvää ja pitsauunissa paistettu leipä vertaansa vailla.
Lokakuun viimeisenä viikonloppuna teimme syyskylvöt. Todennäköisesti teimme ne liian aikaisin, sillä ilma jatkui lämpimänä. Siementen pitäisi ehtiä itää ja valkosipulin kynsien juurtua, mutta pintaan ei vielä saisi nousta mitään. Saapas nähdä miten käy? Viime vuonna meiltä jäi syyskylvät joulukuun alkuun, ja kylvön jälkeisenä päivänä satoi jo lumi. Lopputuloksena mikään muu kuin valkosipuli ei antanut satoa. Käyköhan nyt samalla tavalla mutta ei syystä? Takaisin tontille pääsemme vasta marraskuun lopussa.