Korjaamme satoa ja siivoamme rantaa
Syyskuun viimeinen viikonloppu oli tyyni ja aurinkoinen. Tarkenimme hyvin vankkurissamme, vaikka sunnuntaina sää alkoi kylmetä. Lauantai oli vielä poikkeuksellisen lämmin. Siivosimme rannan poissaoloviikkojemme aikana kertyneestä merilevästä. Meriheinää ja ruskolevää oli koko rannan mitalta leveä ja paikoin paksukin kerros. Puhdasta tuli kuitenkin poikkeuksellisen nopeasti, sillä saimme uuden ystäväpariskunnan avuksemme. Haapsalun keskustassa kerrostalossa elelevä pariskunta silminnähden nautti raikkaassa meri-ilmassa tapahtuvasta puuhastelusta. Yhdessä työskentelu on oivallinen tapa tutustua.
Kun työ oli tehty, aloimme grillata. Me naiset teimme esivalmistelut. Miehet grillasivat. Sen verran ilta kuitenkin jo viileni, että söimme sisällä vankkurissa. Keskustelun lomassa liettualaisrouva tuli oppineeksi uuden suomenkielisen sanan: kulta. Keskenämme käyttämämme puhuttelunimia aiheutti pariskunnen väleihin hetkellistä jännitettä, sillä merkityksen selvittyä rouva halusi itseään puhuteltavan samalla tavoin. Siinä tuntui olevan jurolle suomalaismiehelle opettelemista. Hyvässä hengessä kävimme kuitenkin pariskunnan luona maanantaina kahvilla. Meillä oli tyttären perheen auto lainassa, joten liikkuminen oli vaihteeksi helppoa.
Menneet viikot olivat olleet sikäli lämpimiä, että kasvimaat olivat tuottaneet yllättävän paljon satoa. Papuja oli tullut rutkasti lisää ja jokunen tomaattikin oli kypsynyt. Suurin yllätys olivat kuitenkin pienet kaalinkerät kaalimaalla. Vaikka päällimmäiset kaalinlehdet olivat etanoiden runtelemat, niiden alla oli kova kaalenpää. Muut kaalilajikkeet eivät sitten satoa tuottaneetkaan, paitsi lehtikaali, jonka varret kasvulaatikossa olivat peukalonpään paksuisia. Korkeutta ja tuuheutta niissä oli kuin pienissä pensaissa. Kesäkurpitsojakin saimme kaksi suurta. Talvikurpitsat eivät tänä vuonna ehdi kasvaa. Suurin osa vasta kukkii. Kaksi pientä keltaista alkua on tulossa, mutta toista on jo etana syönyt.
Tiistaiaamuna pakkasimme auton täyteen tavaraa. Jääkaappiin jäi vain vihanneslaatikollinen perunaa ja aikaisemmin pakastamamme aronia. Yritimme poimia pensaat tyhjiksi, mutta osa aronioista oli vieläkin liian raakoja kerättäviksi. Omenat sentään vaikuttivat kypsiltä. Ilma oli käynyt todella kylmäksi. Vielä aamuyhdeksältä, kun suuntasimme kohti Tallinnaa oli maa huurassa. Ensi kerralla aiomme yöpyä Haapsalussa, vaikka Pekka säännöllisesti seuraakin säätiedotuksia, ja miettii, että jospa kuitenkin tarkenisimme Rohukülassa.
Perille päästyämme en paljoakaan ehtinyt auttaa auton purkamisessa, koska minun oli kiirehdittävä iltavuoroon töihin. Heti seuraavana vapaapäivänäni keitin tuomamme aroniat hilloksi. Kaalinkerät riittivät hyvin yhteen kaalilaatikkoon, Kesäkurpitsat olivat niin suuria, että puolikas riitti yhteen kasvislasagneen. Jotain hyödyllistä olemme sentään saaneet kasvamaan, vaikka valitettavasty myös rikkaruohot ovat tänä vuonna kasvaneet aivan erityisen hyvin. Kurkuntaimet eivät alkukesän kylmyyden vuoksi jaksaneet tuottaa kuin yhden pienen yksilön malliksi, mutta rikkaruohoista kurkkumaa oli vihreänään. Toivottavasti tuleva kesä on tuottoisampi.